Maanantai 10.2.2020, blogin aloitushetki
Huomenta
Aamupala on nautittu ja Roope ohjattu koulutielle.
Täällä Hervannassa on yöllä ollut jonkinlainen myteri, lumet on sulaneet lähes kokonaan pois. Eipä haittaa.. ansaitulla arkivapaalla mennään tämä maanantai.
Tämä teelmys on ensimmäinen blogikirjoitukseni koskaan, toivon jos luet tätä, että hyväksyt minut ja poikani arkielämän sellaisena kuin se on.
Tekstissä on ehkä kirjoitusvihreitä, mutta anna olla, ne ovat omiani..
Asustelen siis Hervannan kaupunginosassa poikani Roopen kanssa. Hän on ekaluokkalainen ja itse olen vuorotyötä tekevä lähivanhempi.
Jäljelläolevia ystäviä on muutama, kavereita muutamia, loput ketkä tunnen ovat jotain noiden lisäksi.
En juurikaan käy baareissa, enkä muutenkaan oikein missään. Harrastan satunnaisesti nettideittailua, ainoastaan havaitakseni kuinka raadollista ja ulkonäkökeskeistä sekin on. Olen melko suorapuheinen ja avoin, aatteiltani isänmaallinen ja suvaitseva, mutten kuitenkaan suvakki.
Olen entinen rekkakuski, sittemmin kuljetussuunnittelun kautta kalustohallintaan siirtynyt ja sieltä hyppäsin korjaamoalalle esimieheksi..tässä viimeisimmässä hommassa on mennyt noin reipas vuosi aikaa. Kyllä, pidän työstäni todella paljon.
Miksi kirjoitan blogia?
Miksi sinä luet blogiani?
Hyviä kysymyksiä.. kirjoitan lähinnä siksi, koska itsekkäästi ajattelen, että poikani voi joskus aikuisiällä lueskella isänsä edesottamuksia ja elää kauhunsekaisin tuntein, että tuleeko hänestä samanlainen.
Facebookista poistuin reilu vuosi sitten, koska en kokenut sitä koskaan omakseni. Instassa on joitain klippejä reisuistani pojan kanssa ja välähdyksiä matkan varrelta myöskin..
Se miksi sinä luet tätä, johtuu siitä että olet kenties utelias? Entinen vaimoni, mikä etsii uusia kiusaamisenaiheita? Tai sitten olet kohtalotoveri ja luettuasi tekstiäni huomaatkin, että ei ne sinun omat asiasi olekkaan ihan päin persettä..
Minulla on siis melko laaja yleissivistys, matkustellut olen jonkinverran ja luulen olevani hyvä useissa asioissa..
Matka alkaa..
Aamupala on nautittu ja Roope ohjattu koulutielle.
Täällä Hervannassa on yöllä ollut jonkinlainen myteri, lumet on sulaneet lähes kokonaan pois. Eipä haittaa.. ansaitulla arkivapaalla mennään tämä maanantai.
Tämä teelmys on ensimmäinen blogikirjoitukseni koskaan, toivon jos luet tätä, että hyväksyt minut ja poikani arkielämän sellaisena kuin se on.
Tekstissä on ehkä kirjoitusvihreitä, mutta anna olla, ne ovat omiani..
Asustelen siis Hervannan kaupunginosassa poikani Roopen kanssa. Hän on ekaluokkalainen ja itse olen vuorotyötä tekevä lähivanhempi.
Jäljelläolevia ystäviä on muutama, kavereita muutamia, loput ketkä tunnen ovat jotain noiden lisäksi.
En juurikaan käy baareissa, enkä muutenkaan oikein missään. Harrastan satunnaisesti nettideittailua, ainoastaan havaitakseni kuinka raadollista ja ulkonäkökeskeistä sekin on. Olen melko suorapuheinen ja avoin, aatteiltani isänmaallinen ja suvaitseva, mutten kuitenkaan suvakki.
Olen entinen rekkakuski, sittemmin kuljetussuunnittelun kautta kalustohallintaan siirtynyt ja sieltä hyppäsin korjaamoalalle esimieheksi..tässä viimeisimmässä hommassa on mennyt noin reipas vuosi aikaa. Kyllä, pidän työstäni todella paljon.
Miksi kirjoitan blogia?
Miksi sinä luet blogiani?
Hyviä kysymyksiä.. kirjoitan lähinnä siksi, koska itsekkäästi ajattelen, että poikani voi joskus aikuisiällä lueskella isänsä edesottamuksia ja elää kauhunsekaisin tuntein, että tuleeko hänestä samanlainen.
Facebookista poistuin reilu vuosi sitten, koska en kokenut sitä koskaan omakseni. Instassa on joitain klippejä reisuistani pojan kanssa ja välähdyksiä matkan varrelta myöskin..
Se miksi sinä luet tätä, johtuu siitä että olet kenties utelias? Entinen vaimoni, mikä etsii uusia kiusaamisenaiheita? Tai sitten olet kohtalotoveri ja luettuasi tekstiäni huomaatkin, että ei ne sinun omat asiasi olekkaan ihan päin persettä..
Minulla on siis melko laaja yleissivistys, matkustellut olen jonkinverran ja luulen olevani hyvä useissa asioissa..
Matka alkaa..
Kommentit
Lähetä kommentti